Onko meillä vielä kultasakaaleja?
Kultasakaali on viime vuosikymmeninä runsastunut ja levittäytynyt uusille alueille Euroopassa. Niitä on havaittu myös Suomessa.
Esiintymisen ydinalueilla Kaakkois-Euroopassa kannat ovat paikoin kehittyneet sangen tiheiksi. Esimerkiksi Unkarin sakaalisaalis oli vuonna 2023 jo runsaat 14 000 yksilöä.
Kultasakaali on hieman kettua kookkaampi koiraeläin, jonka lisääntymisalueet Euroopassa ovat enimmäkseen maaseutukulttuurin vaikutuspiirissä. Virossa sakaalien pesimäalueet sijaitsevat merenrannikon ja suurimman sisäveden, Peipsijärven tuntumassa. Kun kultasakaalin nykyisiä pesimäalueita siellä verrataan Suomessa tarjolla oleviin maastoihin, näyttäytyy eteläinen rannikkoalue tälle tulokkaalle parhaiten soveltuvana alueena. Toistaiseksi kysymys on teoreettinen: kaikki kolme yksilöä, joiden sukupuoli on saatu määritettyä, ovat olleet uroksia.
Suomen sakaalihavainnot on tehty yhtä Kaakkois-Suomen tapausta lukuun ottamatta Vaasa-Jyväskylä-Joensuu-linjan pohjoispuolella. Tämä lienee osittain sattumaa, mutta taustalla voi olla myös Pietarin metropolialueen sijainti: Virosta lähteneet sakaalit joutuvat kiertämään Äänisen ja Laatokan väliselle Aunuksen kannakselle ja ylittävät rajan pohjoisempaa.
Yhdeksän varmistettua havaintoa
Suomessa tehtiin vuosina 2018–2024 yhdeksän varmistettua havaintoa kultasakaalista, mutta vuoden 2024 jälkeen uusia havaintoja ei ole tullut tietoon. Talvella 2024–2025 liikuskeli sekä Sotkamon taajaman tuntumassa että Lappajärven Kärnänsaaressa sakaalilta vaikuttanut koiraeläin, mutta täysin varmaa lajinmääritystä ei niistä ollut tehtävissä.
Kultasakaalit voivat vaeltaa kauas syntymäalueeltaan. Keski-Lapissa kuollut yksilö oli geneettisen analyysin perusteella lähtöisin Unkarin populaatiosta noin 1 500 kilometrin päästä.
Ei tiedetä, kuinka moni Suomessa liikkuneista sakaaleista on vaeltanut kaukaa Kaakkois-Euroopasta. Toistaiseksi niiden oletetaan olevan useimmiten peräisin Viron kannasta, joka koostuu noin 20 parista.
Vaelluksensa jälkeen uudelle alueelle asettuneet sakaalit voivat elellä pitkään suhteellisen rajatulla alueella. Tästä käy esimerkkinä Pohjois-Pohjanmaan rannikolla Siikajoella neljän talven yli selviytynyt uros.
Suomessa liikkuneiden kultasakaalien tarkkaa määrää ei tunneta. Vuosina 2018–2024 yhteismäärä lienee ollut enintään mainitut yhdeksän. Enimmillään sakaaleja näyttäisi olleen talvella 2023–2024, jolloin niitä oli todennäköisesti ainakin kolme. Pohjois-Pohjanmaalla liikkui kaksi urosta, toinen Siikajoella ja toinen Ylivieskan suunnalla. Niistä saatiin sekä riistakamerakuvia että ulostenäyte DNA-analyysiin. Kesällä 2024 tallentui Inarissa kännykkäkameraan sakaali, josta ilmoitettiin tehdyn havaintoja jo edellisenä talvena.
Sakaali ei elä susireviireillä
Sakaali vainoaa itseään pienempää ja kömpelöä supikoiraa, mutta lähisukulaisensa suden kanssa se ei tule toimeen samoilla alueilla. Suden esiintyminen vaikuttaa Euroopassa kultasakaalin esiintymiseen.
Vaikka susi ja sakaali voivat poikkeustapauksissa risteytyä keskenään, pääsääntöisesti susi tappaa tai karkottaa sakaalin, jos sakaali ole huomannut välttää susien reviiriä. Tämä näkyy esimerkiksi siten, ettei sakaaleja pesi Keski-Virossa, minne susilaumat keskittyvät.
Vaikka Lounais-Suomi voisi luonnonolosuhteiltaan olla sakaaleille suotuisaa aluetta, vahva susikanta voi estää sakaalien asettumisen sinne.
Näkyykö jäljessä varvassilta?
Sakaalin tassunpainallukset ovat kooltaan samaa luokkaa kuin ketun. Jos jäljen profiili näkyy tarkasti, erottuu siinä etummaisten varvasanturoiden välinen silta, joka puuttuu ketun ja suden jäljistä.
Sakaaleilla on tapana äänellä vilkkaasti. Sakaalin öinen ulvonta ei ole samalla tavalla matalaa ja puhdasta kuten suden, vaan se soi selvästi korkeampana ja säröilee hieman kettumaiseen tapaan.
Lisätietoa tunnistamisesta löytyy Suomen riistakeskuksen julkaisemasta Lumijälkioppaasta (Wikman & Kojola 2025).
Havaintoja kaivataan
Kultasakaalien vaeltaminen Suomeen näyttää hetkeksi hiljentyneen, mutta uusien kulkijoiden todennäköisyyttä lisää Kaakkois-Euroopan kantojen runsastuminen ja se, että Virossa sakaalit ovat jo alkaneet pesiä Suomenlahden rannikolla.
Vaikka kultasakaali ei ole riistalaji, on metsästäjillä ollut tärkeä rooli niiden havainnoinnissa. Luotettavat havainnot edellyttävät kuvia ja videoita, joten riistakamerat ovat keskeisiä seurannassa. Esimerkiksi vuosien 2018–2024 yhdeksästä tapauksesta neljä havaittiin riistakamerakuvista.
Kultasakaaliin viittavia havaintoja ja kuvatallenteita toivotaan lähetettävän johonkin näistä sähköpostiosoitteista: